Ote Tappara-lehdestä - Vierailu varuskuntaan
Ote Tappara-lehdestä Tampereen rykmentin perinneaineistosta 1930-luvulta
On arkipäivän aamu. Kellon kuutta lähetessä saavutte kasarmin portille, jossa tienne valitettavasti nousee pystyyn. Eihän teillä ole sitä ainaista kiusankappaletta, lupalippua. Asia järjestyy kyllä itsestään, sillä sähkökellon kutsuma saattaja ohjaa teidät päivystävän upseerin virkahuoneeseen, jossa saatte tuon peräti tärkeän lipun suurkiitosta vastaan.
Kävelyllä kasarmialueella
Alamme kävelyn. Rakennukset ovat pimeinä, vain päävartion akkunoista tuikkivat valot ja “momentin” niukkuutta poteva ulkovalaistus taistelee pimeyttä vastaan.
Äkkiä sävähtävät pitkien kasarmirakennusten lukuisat akkunat valoisiksi. Oli herätys, mutta nyt ollaankin jo aamuvoimistelussa kentällä. Routainen tanner kumisee anturain alla perusvoimistelun tahdissa, jossa ei taukoja tunneta. Unet karisevat ja keuhkot puhdistuvat perimmäistä rakkulaa myöten.
Pakinpesussa vuonna 1931
Menemme avaraan ruokasaliin, ja siellähän pojat jo istuvatkin höyryävien teekannujen ääressä, kourassa valtaiset “faneerilevyt” jotka on “markiisilla” tehty liukkaiksi eli näkkileipää ja margariinia. Teenjuonnin jälkeen tapaamme pojat jälleen tuvissaan muovailemassa vuoteitaan “tiiliskiviksi”, pesutuvissa “pärstäänsä” pesemässä ja hampaitaan harjaamassa, ulkona saappaitaan tai pukujaan puhdistamassa ja minkä missäkin, sillä aikaa kun tupapalvelijat heiluivat tuvissa luutineen ja pölyluuttuineen ja päivystäjän lyödessä tahtia.
Puolitoistatuntia herätyksen jälkeen näemme komppanian istuvan opistopöytiensä ääressä. Upseerit tai kanta-aliupseerit ahtavat viisasten opetusperiaatteiden mukaan ei aivan teräviin päihin (anteeksi) sotataidon siemeniä toivoen kaikesta huolimatta, etteivät ne kalliolle tipahtelisi.
Tuntia myöhemmin alkavat ympäristön metsät ja pensaikot elää. Sieltä täältä kuuluu pauketta ja papatusta, hurraahuutoja ja komentoja, aukeiden poikki vilahtelee syöksyviä miehiä ja ryhmiä, – sota on kauhiaa…
Kotimatkalle
…Kasarmialue on muuttunut kuluneen kymmenvuotiskauden aikana. Tiet ovat lopultakin alkaneet tunnustaa tuhansien sorakuormien merkityksen ja ovatkin nyt kovat, kuivat ja tasaiset kuin katu. Syvien valtaojien avulla on tämä entinen suo saatu kuivumaan. Alueelle istutetut sadat koivut sekä tuuheat pensasaidat tekevät sen viihtyisäksi, jopa kauniiksikin.
Klo 20.45 on komppanioissa iltahuuto ja -hartaus, ja jo neljännestuntia myöhemmin ovat kaikki vuoteissaan. Te lähdette kotimatkalle. Ettehän unohda jättää lupalippuanne vartiomiehelle portilla, sehän oli annettu vain tilapäistä käyntiä varten.