Sotilaskodinmäki
Venäläiset rakensivat alueen keskelle ortodoksisen sotilaskirkon. Sen piti valmistua joulukuussa 1914 mutta työt keskeytyivät, kun Venäjä liittyi kesäkuussa alkaneeseen ensimmäiseen maailmansotaan.
Täällä ollut venäläinen sotajoukko lähti itärintamalle, nykyisen Puolan alueelle. Joukot vaihtuivat täällä, mutta kirkkoa ei rakennettu valmiiksi.
Ortodoksikirkko
Ortodoksikirkko on vihitty silloin kun sen peruskivi on laskettu ja tähän vihkimiseen liittyvä muurauslasta ja siihen liittyvä laatta on nähtävillä Sotilaslääketieteenmuseossa.
Kirkkoon oli varattu 7 kirkonkelloa sekä kirkon kalleudet. Siinä vaiheessa rakennuksessa oli tornit, pyöreä ja suippo torni 18 ja 20 metriä korkeat. Vastaavanlaisen kirkon voi nähdä Kouvolassa sekä Riihimäellä, jossa varuskuntakirkko on samoilla piirustuksilla rakennettu.
Sotilaskodin monet vaiheet
1918 vankileirin aikana tämä kirkonmäki oli paikka, jossa vangit viettivät aikaansa. Tämä oli niin sanottu markkinatori, jossa suoritettiin vaihtokauppaa.
Entiset venäläiset varuskunnat ja myös kirkko siirtyi sotasaaliina valtion haltuun ja opetusministeriölle. Lopen seurakunta halusi ostaa kaksi kirkonkelloa ja opetusministeriö myi ne 6 markan kilohinnalla. Lopen kirkonkelloja kuunnellessa soi siis kellot täältä Hennalasta.
Rakennus jäi suomalaisille keskeneräisenä ja se oli heinävarastona aina vuoteen 1923 jolloin rakennus peruskorjattiin Sotilaskodiksi ja siitä poistettiin kirkontornit ja ortodoksisuuden leima.
Sotilaskoti yli 90 vuoden ajan
Vuodesta 1924 aina vuoteen 2014 tässä oli Lahden Sotilaskotiyhdistyksen pyörittämä Sotilaskoti varusmiehiä palvellen yli 90 vuoden ajan.
Kun Hennalassa oli vastaanottokeskus, oli täällä järjestetty turvapaikanhakijoiden ruokailut.
Tässä piha-alueella alkavalla Perinnerinteellä on esillä eri joukko-osastojen ja sotaveteraanien muistomerkkejä.
Sotilaskoti on yksityisomistuksessa ja kaavassa merkitty ravintolarakennukseksi, jota voi vuokrata yksityiskäyttöön.
Päätämme kierroksen “Pikku Matin” muistelmiin sota-ajalta
Huimia aikoja
Kuusi Hennalassa vietettyä vuotta olivat sodasta ja pula-ajasta huolimatta meille lapsille onnellista aikaa. Oli turvallista asua kaupungin ulkopuolella, johon pommitukset eivät kohdistuneet ja jossa aluetta ympäröi vartioitu aita. Leikkitovereita oli paljon, yksin ei tarvinnut koskaan olla. Elokuvissa sai käydä. Kansakouluun mentiin ilman koulukuljetuksia tai vanhempien saattamista, vaikka oli sota-aika ja mahdollisuus pommituksiin oli aina olemassa. Me emme silloin edes osanneet pelätä.