Suoraan paraatieteisestä pääsemme Juhlasaliin, jota aikoinaan kutsuttiin miekkailusaliksi. Tämän huoneen perustuksissa on kasarmialueen peruskivi.
Suuri juhlasali on kerrassaan vaikuttava näky. Lähes viisi metriä korkea Sali suurine ikkunaerkkereineen, kristallikruunuineen, taideteoksineen ja punaisine samettituoleineen loistavat upeudessaan. Tänne voi hyvin kuvitella Upseerit asuissaan ja loistokkaisiin juhlapukuihin pukeutuneet puolisot nauttimaan juhlatunnelmasta ja musiikista. Kerholle pukeuduttiin aina sen arvolle sopivalla tavalla, joten asuihin panostettiin ja sinne pukeuduttiin aina arvokkaasti.
Saliin mahtuu lähes 180 henkeä ja se toimii edelleen juhlatilana.
Pitkänomaisessa juhlasalissa on paljon taidetta ihailtavaksi. Keskeisenä ikkunoiden puoleisella seinällä nousee Carl Gustaf Emil Mannerheimin muotokuva. Hän on kolmen sodan ylipäällikkö. Mannerheimilla on ristin ritareista 1. ja 2. lk ristit.
Kaksiluokkainen Mannerheim – risti perustettiin vuonna 1940 Talvisodan jo päätyttyä. Kunniamerkin saajasta käytetään nimitystä Mannerheim-ristin ritari. 2. luokan Mannerheim -risti myönnettiin 191 henkilölle. Merkki on sen harvinaisuuden ja sen vaatimien erityisansioiden vuoksi Suomen arvostetuin kunniamerkki. 1 lk merkin sai kaksi henkilöä, Mannerheim ja jalkaväenkenraali Axel Heinrich.
Marskin rinnalla vasemmalla puolella on päämajamestari Kenraali A.F Airo, Mannerheim-ristin ritari 159. Airo antoi maalauttaa taulun, koska tiesi sijoituspaikan Hennalan Upseerikerholla. ”Täällä on hänen ystävänsäkin” [viitaten Mannerheimiin]. Airo on haudattu Ristintaipaleelle Heinolan maalaiskuntaan, tuhkat ovat tykin hylsyssä, joka on kätketty peruskallioon erikoisluvalla. Laitimmaisena vasemmalla ovat Kenraali Verner Gustafson ja oikealla Eversti Leonard Grandel, jotka olivat ennen sotia sekä sotien aikana puolustusvoimien huollosta vastaavat henkilöt.
Lasivitriinissä on Wäinö Aaltosen kaunis kipsireliefi, johon piirtyy joukko kiitäviä ratsukkoja. Tällä kipsimuotilla Aaltonen teki Lappeenrannan kirkkopuistossa sijaitsevan Suomalaisen ratsuväen kivisessä muistomerkissä keskellä olevan pronssiteoksen. Teos on lahja Rakuunoilta Ratsumiehille. Kipsireliefin molemmin puolin ovat Hämeen rykmentin 11 komentajaa, vuodesta 1986 aina vuoteen 2014 jolloin varuskunta lopulta lakkautettiin.
Upseerikerhon taidekokoelma on suuri ja yksi osa taiteilijoista on maalannut kerholle useita teoksia. Sirpa Papinaho on maalannut muotokuvista 18 ja kokoelmasta yli 20 taulua upseerikerholle on maalannut taiteilija Soini Talaskivi, Majuri evp entinen upseeri ja mainospiirtäjä. Juhlasalin päädyssä komeileva n. 2,5 m korkea Breitenfeldtin taistelu on yksi Talaskiven teoksista. Breitenfeldin taistelu käytiin Leipzigin pohjoispuolella 1631 kun Ruotsin armeija marssi Kustaa II Aadolfin johdolla etelään Saksiin. Tästä taistelusta juontavat suomalaisen ratsuväen perinteet sillä taistelussa olivat mukana kuuluisat suomalaiset ratsumiehet Torsten Stålhandske ja Åke Tott.
Taulun kehykset olivat löytyneet jostain vintiltä luultavasti venäläisten jäljiltä ja siinä oli ehkä ollut jokin Venäjän vallan aikainen maalaus, joka oli hävitetty 1918. Talaskivi tuli eräänä sateisena kesäpäivänä 1950- luvun alussa maalaamaan taulua, koska oli saanut käskyn täyttää kehykset. Vettä satoi niin kovasti, että hän kasteli torin pysäkillä jalkansa.
Oli kesä ja Upseerikerho oli peruskorjauksessa. Korjauksen takia muualla oli sekaista, paitsi pääoven päädyssä. Siellä hän maalasi taulun viikonlopun aikana suoraan kankaalle, ilman mitään luonnostelua. Etuosa oli tärkeä, takaosaan tarvittiin vain jotain, jotta kangas tulee täyteen. Hänestä taulun parhain osa on oikeassa alakulmassa oleva ruttuinen torvi. Siitä taulun maalaaminen alkoi ja siihen myös päättyi.
Vanhat suuret kehykset kuljettavat meidät historiassa lähes 400 vuotta taaksepäin, Saksiin Breitenfeldin vihreille niityille, jonne syksyn viileys on jo laskeutunut. Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf on palkannut joukkoihinsa suomesta suuren hämäläisen ratsuväkijoukon taistelemaan katolisia joukkoja vastaan.
Tykistöt jo jylisevät maata pöllyttäen ja tehden taivaalle savupilviä. Suuret liput pitkien lipputankojen päissä kertovat ketä vihollisella on vastassaan. Tuulessa liehuu takana sinisävyinen Rakuunapataljoonan lippu ja edessä symbolisesti keltapunainen Hämeen Ratsujääkäripataljoonan lippu. Lippujen merkitys oli suuri, sillä ne toimivat viestivälineinä sotilaille, aivan kuten merkkiääniä antavat patarummut ja torvetkin.
Suuret koulutetut ratsujoukot seisovat uljaina taustalla valmistautuen taisteluun. Suomalaiset sotilaat ovat pelättyjä ja suuressa arvossa Euroopassa. Vaikka vihollisella on huomattava ylivoima, niin he tietävät suomalaisten sotilaiden rohkeuden ja periksiantamattomuuden. Hakkaa päälle! Suomalaiset hakkapeliitat ovat valmiita taisteluun!
Keskellä Kuningas Kustaa II Aadolf, istuu harmaan ratsunsa selässä. Kustaa Aadolf oli lyhyt mies, mutta hän sai kutsumanimen “pohjoisen leijona” sillä hän oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä. Hänellä on yllään lierihattu suurella sinisellä sulalla koristettuna, kultainen paita valkoisin kauluksin, sininen olkanauha, punaiset pussihousut sekä ruskeat saappaat. Hieman tuima katse kasvoillaan, viikset ja tarkkaan siistitty parta, ylväs mies – miekka ylöspäin ojennettuna hän jakaa käskyjä komentajilleen.
Ratsujoukkoja kohti ratsastaa joukkojen komentaja Torsten Stålhandske. Kuiva maa pöllyää ruskean ratsun jalkojen alla. Komentajan rintapanssari kiiltää ja kypärän suuri muhkea valkoinen sulka kertoo kantajansa arvokkuudesta. Edessä on komentaja Åke Tott, hän on myös Ruotsin kuninkaan serkku ja luottosotilas. Åkella on yllään täysi haarniska eli kyrassi, joka symboloi kyrassieerijoukkoa, joka on raskasaseisten ratsumiesten nimitys. Åke istuu mustan ratsun selässä miekka kädessään, kypärässään keltainen sulka. Hänen vieressään ratsailla on selin signaalimies valmiina antamaan merkin.
Hakkaa päälle! Hakkaa päälle! Hakkaa päälle! (sotilaat huutavat) Hakkapeliitat ovat valmiina taisteluun!
Kuningas menestyi taistelussa! Johann Tillyn johtama katolisten armeija on kukistettu! Se oli voittoisa hämäläisen ratsuväen ansiosta. Tästä syystä Hämeessä on ratsuväelle pitkät perinteet. Åke Tott ylennettiin sotamarsalkaksi. Kumpikin sekä Torsten Stålhandskenin että Åke Tottin viimeinen leposija on Turun Tuomiokirkossa.