PYHÄN NIKOLAOKSEN SOTILASKIRKKO - Sotilaskoti

Vuosisadan alkupuolella, kun Venäjän keisarikunta vahvisti läsnäoloaan pienessä Suomen suuriruhtinaskunnassa, päätettiin uusiin sotilaskeskuksiin perustaa oikeauskoinen kirkko pappeineen, palvelemaan sotilaiden ja siviiliväestön sielunhoitoa. Myös Hennalan kasarmin keskelle päätettiin rakentaa ortodoksinen sotilaskirkko alueen korkeimmalle paikalle.

Urakkasopimus on kirjoitettu toukokuun 30. päivä 1914 ja rakennustyö aloitettiin samana vuonna. Sen otti tehtäväkseen Belogrudovin muurarien artteli.

Ortodoksinen sotilaskirkko

Tyylillisesti kirkko muistutti samanaikaisesti rakennettuja Riihimäen ja Kouvolan kirkkoja. Kirkko rakennettiin punatiilestä ja siinä oli harmaa graniittinen kivijalka. Muodoltaan kirkko oli pitkänomainen ja yksilaivainen. Alttaripäädyn itäinen kupolimainen torni oli 18 m korkea ja läntinen suippomainen torni kohosi 20 m korkeuteen. Tornien katot maalattiin hopeanvärisiksi ja vesikatto sai ylleen vihreän värin. Ulkopuolelta kirkko oli tarkoitus maalata ja sisäpuolelta rapata.

Rakennuksen sisätila on keskeltä 7 metriä korkea. Kauniit korkeat ikkunat ovat ylhäältä kaarevat. Itäpäädyssä oli alttarin molemmin puolin pienet huoneet papistoa varten.

Länsipäädyssä oli eteinen sivuhuoneineen, ja niiden päällä pieni parveke. Pitkillä sivuilla oli myös niin kutsutut kesäsisäänkäynnit. Rakennustyöt edistyivät hitaasti, sillä puutetta oli ammattimaisesta työvoimasta ja varsinkin rahasta. Eri toimitusten osalta työt kuitenkin edistyivät.

Kirkkoa rakennettiin vuosina 1913-1917

Kirkon kellojen valmistus uskottiin ”Heidän Kuninkaallisen Korkeutensa Hovihankkijoille Kauppa- ja teollisuusyhtymä P. I. Olovjanishnikovin Veljeksille”. Kirkon kelloja oli määrä valmistaa 7 kpl ja ne tuotiin Hennalaan kesäkuussa Pietarista. Kaksi suurinta ehdittiin nostaa torniin. Suurimpaan kelloon oli valettu Pyhän Nikolaoksen ikoni, joka viittaisi tulevan temppelin pyhitykseen. Kasarmin kirkkoa varten oli hankittu myös hopeinen kullattu ehtoollisastiasto jo hyvissä ajoin ennen kirkon valmistumista.

Samalta hovihankkijalta tilattiin pääosin muukin sisustus kuten Ikonostaasi eli alttarin ja kirkkosalin erottava seinä, jolla on ikoneja. Ikonit tuli maalata leppäpuulle taiteilija Viktor Vasnetsovin Kiovan Pyhän Vladimirin kirkossa olevien alkuperäistöiden esikuvien mukaisesti. Ne maalattiin jossain Pietarin ikonimaalausateljeessa. Alttaritauluksi valmistui kankaalle maalattu Kristuksen ylösnousemusikoni. Kokonaisuuteen kuului lisäksi kaksi, kliirosien eli kuoroaitioiden eteen pystytettävää pyhimyksenkuvakaappia. Ikonostaasi jäi kuitenkin varastoon eikä sitä ehditty koskaan asentaa paikalleen olosuhteiden sekavuuden vuoksi. Venäjä liittyi ensimmäiseen maailmansotaan elokuun alussa 1914.

Kirkko oli tarkoitus ottaa käyttöön joulukuussa, mutta työt olivat keskeytyneet jo heinäkuussa. Rakennus oli keskeneräisenä 1917 asti ja sellaisena se jäikin suomalaisille.

Kirkkoa rakennettiin vuosina 1914-1917

Kasarmialue otettiin sotasaaliina vastaan 1918. Kirkkorakennuksesta sotasaalispöytäkirjassa mainitaan seuraavaa:

Rakennus on hyvin keskeneräinen, siitä puutuu osittain välikatto, lämmityslaitteet, ovet ja ikkunat. Ulkoapäin rakennuksen tiiliseinä on osittain saumattu ja maalattu. Välikatto on tarkoitettu rapattavaksi, ja se on osittain tikutettu. Sisälattia ja portaat puuttuvat.

Sotasaalispöytäkirjalla ei vastaanotettu kirkon irtaimistoa eikä kelloja, joita säilytettiin alueella nk. Tampereen Rykmentin varastossa.


Lopen seurakunta osti kaksi kelloa 6 mk:n kilohinnalla 1922. Loput viisi kelloa ja kirkon muu irtaimisto sekä ikonostaasi, joita ei virallisesti kirjattu sotasaaliiksi, olivat jossakin rykmentin varastossa 1920-luvun alussa, mutta ovat sieltä johonkin kadonneet eikä niiden kohtalosta ole tietoa. Venäläisten poistuessa ehtoolliskalusto päätyi säilytettäväksi erään pankin holviin Lahteen mistä se myöhemmin on joutunut yksityishenkilön haltuun.


Suomalainen sotaväki käytti kirkkoa mm. heinävarastona ja tämäntyyppisessä käytössä kirkko oli aina vuoteen 1923, jolloin siitä katosivat tornit ja ortodoksisuuden leima, kun rakennusta alettiin muuttaa varuskunnan sotilaskodiksi.