Baari ja keittiö
Upseerikerholla oli oma kerhomestari, joka hoiti käytännön asioita ja toimi yhteistyössä Upseerikerhon emännän kanssa. Näin pidettiin huolta, että kaikki toimi moitteettomasti.
Kerho sijaitsi sotilasalueella ja kiinteistä kustannuksista vastasi puolustusvoimat, tästä syystä sitä ei voitu mainostaa vääristyneen kilpailuasetelman vuoksi. Kerho oli vain yhdistyksen jäsenien ja heidän kutsuvieraidensa käytössä, muilta tila oli suljettu 80-luvulle asti. Tilaisuudet olivat upseeriyhdistyksen hyväksymiä kutsutilaisuuksia, joissa oli aina joku kerhon jäsen paikalla.
Takana olevissa keittiötiloissa on loihdittu herkulliset ruoat arkeen ja juhlaan jo yli sadan vuoden ajan. Ja vaikka nykyään ei Hennalassa enää Varuskuntaa olekaan, valmistaa Upseerikerhon keittiö arkisin lounasta ja juhlavat menut aina kun kerholla on juhlatilaisuuksia.
Seinät kätkevät tuhansia tarinoita
Baaritiskin edessä on muhkeat jakkarat, joissa on satulat. Tältä tiskiltä on Upseerikerhon jäsenille tarjoiltu niin miedommat kuin tujakammatkin drinkit ja yömyssyt. Kuultu kaikenlaisia tarinoita menneistä ajoista siinä missä on syntynyt uusiakin. Tässä pari kuultua tarinaa menneiltä ajoilta:
Kaikki miehet, jotka ovat palvelleet Hennalassa aikoinaan Hämeen Ratsujääkäri pataljoonassa ovat tietenkin ylpeitä omasta joukko-osastostaan. Kaikkihan tietenkin myös halusivat päästä Upseerikerholle. Kaksi miestä kerran jutteli baaritiskillä:
“Silloin aikoinaan, kun olin itse täällä palveluksessa jouduin, tai oikeastaan pääsin tänne Upseerikerholle muutaman kerran siivoamaan ja tarjoilemaan.”
Toinen miehistä ei tietenkään halunnut olla pekkaa pahempi ja sanoi:
Joo, kyllä minäkin silloin aikanaan, kun olin täällä palveluksessa, en tosin koskaan päässyt tänne rakennukseen sisälle, mutta kannoin puita kellariin.
– Upseerikerholla ei ole kellaria.
Hevosella on pitkä muisti
Kerran eräissä häissä nuorempi mieshenkilö esitteli baarimikolle vanhempaa herrasmiestä ja sanoi:
“Tämä herra on elämänsä toista kertaa Hennalassa”. Baarimikko kysyi: ”Milloin ensimmäinen kerta tapahtui?”
Vanhempi herra vastasi:
”Se oli silloin kun sodan jälkeen tulin noutamaan hevostani, jonka olin joutunut luovuttamaan valtiolle sotatoimia varten. Tulin noutamaan sitä Hennalasta ja lähdin taluttamaan hevosta kotia kohti Paimelaan.
Lähes 10 km ennen kotia hevonen muuttui levottomaksi, päästin suitsista irti ja se lähti laukkaamaan. Kun saavuin kotiin, hevonen oli omassa pilttuussaan. Edes nämä sotavuodet eivät olleet vieneet hevoselta muistia, vaan se muisti oman kotipilttuunsa.”
Nykyisen yrittäjän kertomaa
Loppuvuodesta 1997 paikallisessa lehdessä oli ilmoitus, jossa haettiin emäntää yrittäjäksi Lahden Upseerikerhon ravintolan toimeen. Upseerikerho yhdistyksen silloinen johtokunta haastatteli hakijat ja päätyivät pariskuntaan, jolla oli ravintolasta työkokemusta ja paljon intoa. Vuokraa tilasta maksettiin Hämeen Rykmentille. Rykmentti käytti kerhoa erilaisiin sotilaallisiin juhlatilaisuuksiin varusmiesten kotiuttamisjuhlista eri joukkoyksiköiden vuosittaisiin perinnepäivien tilaisuuksiin. Perinteiden kunnioittaminen ja autenttisen miljöön säilyttäminen ovat yrittäjien vahvat arvot Lahden Upseerikerholla.
Lahden Upseerikerho on ollut yksityisomistuksessa vuodesta 2015 lähtien. Kerhorakennus on kaavoitettu ravintola rakennukseksi, joten yli satavuotiaat kerhon seinät jatkavat juhlijoiden suojana ja kätkevät salaisuudet ne kuultuaan. Maine, että kerholle pääsee vain kutsuttuna elää yhä edelleen ja melkeinpä viikottain juhlaviin tiloihin saapuu asiakkaita, jotka eivät ole tienneet ravintolan olemassaolosta.
Yli satavuotias Upseerikerho
Lahden Upseerikerho on ollut yksityisomistuksessa vuodesta 2015 lähtien. Kerhorakennus on kaavoitettu ravintolarakennukseksi, joten yli satavuotiaat kerhon seinät jatkavat juhlijoiden suojana ja kätkevät salaisuudet ne kuultuaan. Maine, että kerholle pääsee vain kutsuttuna elää yhä edelleen ja melkeinpä viikottain juhlaviin tiloihin saapuu asiakkaita, jotka eivät ole tienneet ravintolan olemassaolosta.